Nyt kun vihdoin elämä alkaa voittaa ja stressi ja uupumus helpottamaan, niin jaksan taas pistää blogiin tuulta purjeisiin.
Rupesin oireilemaan viime kesän lopulla, kun väsymys ja jatkuvat kiukuttelut puolisolle ottivat voiman. Olin alakuloinen, liikunta ei maistunut, olin väsynyt mutta nukkuminen ei vienyt väsymystä pois. Lihoin jopa 10 kg! Se oli shokki, 10 kg tuli alle puolessa vuodessa vaikka elin terveellisesti. Urheilu rupesi vähenemään, koska en vain jaksanut. Tämä kaikki oireilu johtui yksinkertaisesti työuupumuksesta. Liikaa töitä, jatkuvia ylityötunteja ja tekemättömiä töitä. Tuntui, että mitään mitä teen töissä ei sillä ole merkitystä. Puhuin avoimesti työpaikalla tilanteesta, mikä ei kuitenkaan helpottanut työtaakkaa, joten oli tehtävä radikaalimpi muutos. Nimittäin IRTISANOUTUMINEN! Löysin työuraani tukevan työpaikkailmoituksen kansainvälisestä yhtiöstä ja pistin hakemuksen sisään kuitenkin siinä uskossa että "en tuu sitä saamaan". Pääsin haastatteluun ja toiseen ja kolmanteenkin. Lopulta sain kuulla, että minut on valittu! Olin onneni kukkuloilla, vihdoin Elämä voittaa. Olen ollut nyt 3 kuukautta uudessa työpaikassa ja olen virkeämpi ja hyvinvoivampi. Työ on aina ollut minulle tärkeä ja tahdon olla hyvä työssäni.
Työuupumus määritellään Työterveyslaitoksen sivuilla (ttl.fi) näin:
En syytä entistä työnantajaani tapahtuneesta, asioille olisi voitu tehdä toki jotain ennen kuin tilanne kärjistyy, mutta ne menivät nyt näin. Ajattelin aina, etten voi sairastua työuupumukseen, koska harvemmin stressaan työstäni ja tunnen itseni niin hyvin, että olen aina itseni herra. Olin väärässä. Se voi iskeä kenelle vaan, joka joutuu työssään kohtaamaan toivottomuutta ja joutuu selviämään tilanteista yksin.
Liputankin herkkään reagoimiseen työyhteisössä. Uupuneena et ole yksin työyhteisössä vaan keskustele tilanteestasi kollegan, esimiehen tai työterveyden kanssa. Vastuu työyhteisön hyvinvoinnista ei kuitenkaan ole ainoastaan henkilöstöllä vaan myös johdon on oltava herkällä korvalla tämän asian kanssa. Tärkeää on kuunnella yrityksen henkilöstöä, harvemmin oikeasti uupunut jaksaa tuoda omaa pahaa oloaan esille kovaan ääneen. Asiaa ei myöskään helpota kun yhä useampi tekee kotona töitä, joten työpäivä on helppo venyttää liiankin pitkäksi.
Itse sain tukea tilanteeseeni silloisilta kollegoilta, jotka tukivat minua ja kysyivät miten voin. Olen kiitollinen heidän tuesta sillä ilman heitä asiat voisivat olla huonommin.
Miksi et siis kysyisi työyhteisössä mitä sinulle kuuluu tänään? 😊
-SaijaMari
Kommentit
Lähetä kommentti