Siirry pääsisältöön

Kymppi ei mennyt kympillä - kun juoksu ei kulje

Lauantaina 9.5.2020 olisi ollut tarkoitus juosta Naisten Kymppi. Mutta ei, tuli esteitä, maailmanlaajuinen COVID-19, joka vaikutti kaikkiin suuriin tapahtumiin. Naisten Kympin porukka päätti siirtää kuitenkin tapahtuman elokuulle. Mahtavaa, mielestäni paras juoksutapahtuma järjestetään sittenkin! Olin innoissani! Ja mitä vielä, Naisten Kympin porukka oli organisoinut vielä virtuaalikympin lauantaille 9.5.2020. Jes, pääsenkin toukokuussa kympille. Virtuaalikymppi järjestettiin siis niin, että jokainen juoksija juoksi oman reitin esim. tutun treenilenkin. Varsinaista juoksureittiä ei oltu merkattu. Oman juoksunsa sai sitten jakaa Naisten Kympin sosiaaliseen mediaan. 


Koitti alkava viikko ennen kympin juoksua. Olo on hirveä niin henkisesti kuin fyysisesti. Henkisellä puolella omat haasteensa toi työpaikan yt-neuvottelut sekä stressi, jonka on aiheuttanut valtava työmäärä ja melkein kellon ympäri työskentely aiemmilla viikoilla. Fyysiset oireet ovat seurausta henkisen puolen romahduksesta sekä vähäisestä liikkumisesta, joka myöskin on seurausta stressaavasta tilanteesta. Käyn viikolla testilenkillä, joka ei suju. Jalat on kipeät, painavat ja mieli pyörii muissa asioissa. Juoksen ja juoksu-kävelen kuitenkin noin 6 km lenkin. Ajattelen, että kyllä se tästä vielä muuttuu ja lauantaina juostaan kymppi. 


Lauantai koitti. On ihana ilma, aurinko paistaa, fiilis on upea! Tavoittelen kympin lenkille tunnin aikaa, mikä on ihan mahdollinen. Aikaisempi kymppi tuli juostua joulukuussa Pelastakaa Lapset ry:n Joulujuoksussa, aikaan 1 h 12 min ilman isompaa treenausta. Palataan lauantaille. Vedän lenkkareita jalkaan ja valmistaudun kympille. Kellosta valitsen treeniohjelmaa -> juoksu ja klik - aloita. Nyt mentiin. Juoksen kilometrin, tuskaa. Jalkoihin sattuu, pohkeet totaalisen jumissa ja kipeänä. Valtava ahdistus valtaa minut. Kyyneleet valtaavat silmäni. Mielessäni pyöri, että käännynkö takaisin ja luovutan. Vasta 2 kilometriä takana, joten ei olisi mitään menetettävää. Miksi juoksuni ei onnistu? Mikä on vikana? Perhana, ajattelen, ei tänne ole tultu itkemään ja valittamaan! Kaivan jostain pääni syövereistä motivaation takaisin. Jos nyt ei juosta niin kävellään edes! Kävelin pahimmat kivut ja välillä taas juoksin, lähinnä alamäet. Valitsemani reitti oli haastava, mäkinen, polkuja, metsäteitä. Olin päässyt puoliväliin ja taputin mielessäni itseäni olkapäälle. You go girl! 


Miksi juokseminen ei sitten aina kulje? Me ollaan ihmisenä hyvin haavoittuvaisia, henkiset ongelmat vaikuttavat sinuun myös fyysisesti ja toisin päin. Voit hieman miettiä muutamia kysymyksiä, joita itsekin pohdin usein epäonnistumisiin. Minkälainen viikko on takana ennen lenkkiä? Oletko syönyt ja juonut hyvin? Nukkunut tarpeeksi? Onko treenamisesi monipuolista? Oletko huoltanut kehoasi? Ovatko päiväsi olleet raskaita? Onko elämässäsi kuormittavia asioita? Tässä muutamia kysymyksiä, joiden kautta voi löytää syyn siihen miksi lenkki ei kulje. Väitän, että juoksu on puhdasta matematiikkaa. Kun kaava on kunnossa, onnistuu myös lopputulos. Ikävä kyllä minun kohdallani näin ei ollut kymppiä juostessani. 

Ja muuten, Naisten Kymppi siirtyy elokuulta 2020 keväälle 2021. Mutta on mulla yks kortti hihassa, josta kuulette myöhemmin lisää.

-SaijaMari-



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogin kirjoittaja - rakastaa liikuntaa!

Tervetuloa blogiini seuramaan liikunnan täyteistä elämääni! Blogin kirjoittaminen on ollut ajatus tasolla jo jonkin aikaa. Joten nyt on aika laittaa ajatus toteen. Sinua varmaan kiinnostaa kuka olen? Tässä sinulle ystäväkirja täytettynä minusta: Nimi: Saija Dahlberg Ikä: 30 vuotta Siviilisääty: Naimisissa. Paikkakunta, jossa asun: Loviisa, omakotitalo. Lapsia: Kyllä, kaksi poikaa 5- ja 3 -vuotiaat. Lemmikkieläimiä: Kyllä, kaksi kissaa. Miko ja Mauno kissaherrat. Ammatti: Reskontranhoitaja/luotonvalvoja leasingyhtiössä Harrastukset: Juoksu, kuntosali, liikunta yleisesti sekä käsityöt. Mikä sai minut liikkumaan enemmän? Keväällä 2019 tajusin, että kaipaan liikunnan osalta järkevyyttä. Tällöin ystäväni opiskeli personal traineriksi, jonka kautta sain edullisesti PT valmennuksen muutamaksi kuukaudeksi. Ja ai että! Tämä oli oikea valinta. PT valmennuksen jälkeen olen käynyt kuntosalilla 2-3 kertaa viikossa. Kesällä hurahdin myös juoksemiseen uudelleen. Otin syksyllä

Lenkkitossut tauolle

Tällä hetkellä työ on vienyt minut mennessään eikä lenkkitossut. Koronasta johtuen työmääräni on tuplaantunut, jonka takia lenkkeily- ja urheiluaika puolittunut. Tämä on ollut todella haastavaa aikaa minulle, koska olen joutunut taistelemaan henkisen minäni kanssa siitä, että nyt on hyvä hiljentää liikunnan osalta, koska työ syö niin paljon energiaa. Lepo on ollut tällä kertaa tärkeämpää kuin liikunta.Tällaisen ajattelun oppiminen minulle ei ole ollut itsestään selvyys. Henkisen itsensä työstäminen ja omien heikkouksien vahvistaminen on yksi tärkeä asia minkä olen äitiyden ja iän myötä saanut oppia. Helppoa se ei ole ollut tunnustaa itselle, että nyt et voi onnistua tässä vaan rauhoita menoa. Suosittelen ajattelemaan omaa jaksamista ja viemällä ajatukset siihen ääritilanteeseen, jossa tapahtuu se kaikkein pahin. Kannattaako sinne asti mennä? Mitkä ovat ne rajoitukset, joilla voit hiljentää vauhtisi ettet sinne asti päädy? Omassa tilanteessa pahin olisi ollut ylikuormitus ta